Ulikin on siis päässyt nyt tutustumaan agilityyn. Muutamia kertojahan Uli on ollut Milan treeneissä mukana Lägin kentällä ja hallilla, ja vaikkei ole radalle koskaan päässyt on se ollut ihan intopiukkana menossa radalle ja innostuu katsoessaan muita koirakkoja. Olenkin Ulin kanssa enimmäkseen leikkinyt ja tokoillut hallin toisella puolella ja ottanut ohessa rauhoittumistreenejä. Toivoisin osaavani opettaa sen rauhoittumaan hieman paremmin agilityradan reunalla kuin emänsä. :)
Pari viikkoa sitten olin Ulin kanssa Vappu Alatalon hyppykoulutuksessa. Meillä on pieni pentuporukka (Milan pennuista Uli, Rusti, Pärre ja Usva sekä bc Donna), joiden on tarkoitus käydä parin kk välein Vapun opissa. Toivon mukaan näille kehittyy alusta asti oikeanlainen hyppytekniikka ja se auttaa meitä myös jatkossa lajin parissa. Ensimmäisellä kerralla Vappu piti meille luennon aiheesta jonka jälkeen otettiin alkuharjoituksia yhdellä hypyllä (ponnistuspuomeilla) namille tai lelulle lähettäen. Yhden hypyn - 4 hypyn sarjoja treenataan ilman rimoja käyttäen ponnareita seuraavaan treenikertaan asti.
Eilen olimme sitten niissä ensimmäisissä "ihan oikeissa" agilitytreeneissä kun suuntasimme Terhin & Pärren ja Minnan & Usvan kera Lietoon Jänesniemen Elinan oppiin.
Ensin treenasimme hyppyestettä käyttäen riman sijasta ponnistuspuomia. Hyppyä otettiin ensin vastaanottona. Elina neuvoi että kelpiepennun kanssa olisikin hyvä palkata ohjaajaa kohti tuloista, ne kun usein tykkäävät työskennellä itsenäisemmin ja helposti kaukana ohjaajasta (huomattu on!). Sitten hypylle lähetettiin pentua, joko odottavalle lelulle tai namille. Lopuksi myös kuljetuksina, joissa nami/lelu jätettiin odottamaan esteen taakse ja lähdettiin yhtä aikaa koiran kanssa, mutta ohjaaja juoksi palkasta ohi. Koiran olisi pitänyt ottaa nami mukaan matkalta. Jos palkka jäi, saattoi se olla vihje siitä että koira "jahtaa" mielellään ohjaajaa ja neuvoksi tuli treenata tuollaisia ihan vaikka kotipihalla ilman hyppyä. Koiran ei olisi tarkoitus tuijottaa koko aikaa ohjaajaa ja suorittaa sille annettu tehtävä (mene hypyn yli ja ota palkka) ohjaajan liikkumisesta huolimatta.
Putkeenkin tutustuttiin. Ulihan ei ole putkeakaan tehnyt vielä ollenkaan. Sama kuvio siinä, ensin luoksetulona, sitten lähetyksenä ja lopuksi kuljetuksena. Ulista nyt ei ainakaan suoraan tullut putkihullua (huh helpotusta), joten me tehdään vielä muutaman kerran pelkkää putkea, mutta pian saamme kuulema siirtyä yhdistämään sitä hyppyyn tai kahteen.
Takaakierto. Tähän saatiin ohjeet, mutta ei treeneissä ehditty harjoitella. Tärkeä muistaa ohjata koiran puoleisella jalalla ja kädellä ja että ohjaajan rintamasuunta osoittaa siivekkeen reunaa kohti. Palkka odottamaan siivekkeen taakse ja koira hypyn kautta takaisin ohjaavaan käteen. Jatketaan vähän matkaa esteestä poispäin koiran kanssa ja palkka. Ensin ihan takaakiertona, sitten myös takaakierto-valssina. Ja tosi nopeasti lähdetään kasvattamaan etäisyyttä ja ottamaan eri lähestymiskulmia, ettei jäädä junnaamaan siivekkeelle asti viemiseen.
Sylikäännös. Ensin ilman estettä, sitten yhdellä hyppyesteellä. Ohjaajan liikkeeseen sisältyy aina peruutus, joten aloitettiin niin, että ohjaaja peruuttaa hypyn sivusta sen taakse kutsuen samalla koiraa tulemaan mukanaan (edessään). Palkka odottamassa hypyn takaisintulopuolella (eli sillä puolella mistä lähdettiin liikkeellekin). Esteen ohi, koira kädellä auttaen ohjaajan taakse, jossa käännös ohjaajasta poispäin ja hypylle. Ohjaaja liikkuu siis samalla linjalla taakse ja eteen. Tässäkin tulee muistaa palkata (etenkin kelpietä) siinä peruutusvaiheessakin, jotta ohjaajan lähelle tulo vahvistuisi. Yllättävää, ettei Uli kertaakaan mennyt odottavalle palkalle, vaikka se oli aina sen "nenän edessä", ennen lupaa siis. Ensimmäisellä kerralla se hieman katseli sinne päin ja oli lähdössä, mutta tuli kutsusta oikeaan suuntaan. Muistettava että ohjaajan "taakse" kääntymään päästettäessä taakse ohjaava käsi ja myös jalka ovat koiranpuoleiset.
Kontaktit. Tavoite 2on/2off / nosetouch. Aloitimme kontaktien alasmenotreenin puomilla. Koira puomille puomin alaosasta, tässä vaiheessa ohjaaja puomin alastulon edessä. Näytettiin koiralle sormella maata ja heti kun pentu laski kuononsa alas (etujalat maassa, takajalat puomilla), nami maahan sen eteen. Samalla "puomikerralla" tätä toistettiin lukuisia kertoja jatkuvalla syötöllä. Jos koira piti päänsä alhaalla tai tarjosi itse "nokkimista", palkattiin ja kehuttiin ilman jatkuvaa maan osoittelua. Lopuksi vapautus kutsulla onnistuneen ja kehutun nosetouchin jälkeen. Näitä voi treenailla lähes missä vain, missä koira voi olla takajalat ylempänä etujalkoja, esim. kotona sohvatyynyn avulla lattialla, metsässä kiveltä, rappusissa tms. Näitä treenejä tehdään nyt ennen kuin siirrytään koko puomiin.
Yllättävän paljon saimme tunnissa aikaan kolmen koirakon kanssa. Elina neuvoi jokaista jokaisessa osa-alueessa, minkä lisäksi treenasimme niitä itseksemme samalla kun Elina ohjasi muita. Näillä eväillä on hyvä aloittaa. Seuraavat ohjatut treenit olisi joulukuussa, mutten ole varma pääsenkö sinne (täytyy yrittää!). Pakko ehtiä treenata ennen sitä, ei kehtaa mennä näytille jos ei olla mitään opittu...
Osaavan ihmisen treeneihin meno näin pienen pennun kanssa oli todella helpottavaa. En ole todella tehnyt Ulin kanssa agilityyn liittyen juuri mitään, agilityesteillä en todellakaan yhtään mitään, ja nyt tuntuu ihanalta kun joku sanoo mitä tehdään ja ennen kaikkea MITEN tehdään. Ei tarvitse itse yrittää miettiä ja muistella miten nämä asiat opetettiinkaan ja mitä kaikkea pitäisi huomioida juuri tämän koiran kanssa. Elina osasi antaa hyviä neuvoja ei vain näiden perusjuttujen opettamiseen vaan siihen mitä kelpieiden kanssa on hyvä huomioida. Jos sitä taas tällä kertaa osaisi jättää muutaman virheen enemmän tekemättä koiran koulutuksessa.
