Kävimmepä taas pyörähtämässä tokokehässä Milan kanssa. Koe oli Lahden Käyttökoirien järjestämä ja alokasluokan tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Olin toooodella väsynyt parin yön lyhyiden unien vuoksi ja puolirampa edellisen päivän agikisojen vuoksi. Lähdin kuitenkin kokeeseen, vaikka sängystä ylöspääseminenkin oli tuskaista. (fiksua..)

Luoksepäästävyys 10  (10)

Paikallamakuu  7  (21)

Huomasin hihnaa irrottaessani, että Milan toinen korva oli taittuneena taaksepäin, mutta jostain kumman syystä en korjannut sitä. Sitten pelkäsinkin Milan ravistelevan tai rapsuttelevan korvansa oikein päin makuun aikana.

Maahanmeno hienosti ekalla käskyllä. Jonkin aikaa Mila makoili hienosti paikoillaan, sitten se keksi jonkin hyvän hajun jonkin matkan päässä itsestään. Takapuoltaan nostamatta Mila hilautui etupäänsä avulla kohti hajua ja oikein kurkotteli sitä kohti. Hetken haisteltuaan Mila palasi suoraan asentoon.

Taas makoiltiin hetki hienosti, ja sitten korvaa alkoikin kutittaa. Mila ravisteli korvansa oikein päin ja sen jälkeen rapsutteli hetken korvaa. Taaskaan Mila ei noussut eikä siirtynyt paikaltaan ja rapsuttelun jälkeen makoili hyvin paikoillaan.

Istumaan nousi ensimmäisellä käskyllä. Näköjään se tietää että paikoiltaan ei saa lähteä, mutta tänään ei oikein maltti riittänyt paikoilleen asettumiseen.

Seuraaminen kytkettynä  8  (16)

Voi kamala, en meinannut saada Milaan minkäänlaista kontaktia kehään mennessämme, se vain katseli jonnekin takaviistoon. Itselläni väsytti ja sattui kävellä eikä yhtään huvittanut koko touhu. Jotenkin kai se seuraaminen sujui, vaikka kamalalta se tuntui. Taas kuulin väärin joitain käskyjä, oikeisiin suuntiin sentään käännyin tänään. Minusta olisi kyllä kivempi että olisi erillinen liikkeenohjaaja, joka selvällä ja kuuluvalla äänellä ohjaisi liikkeitä. Jotenkin kenties jännitän vielä hieman liikkeitä ja keskityn niin tekemiseen, että on vaikea samalla ponnistella kuullakseen liikkeenohjauskäskyt. Tai sitten minulla vain on huono kuulo.

Seuraaminen taluttimetta  7  (28)

Alkupätkä oli jotain kamalaa, mutta loppupätkästä seuraaminen oli jo oikein kivaa, Mila katsoi minuun ja pysyi hyvässä paikassa.

Liikkeestä maahanmeno  0

Seisahtui kuin tatti, eikä tuomarin mukaan edes nytkähtänyt maahanmennäkseen.

Se siitä.

Nollautuneen liikkeen vuoksi (kun oli jo huonoja pisteitä alla) päätin tehdä loput iloisesti ja tsempata Milaa. Kaikkien loppujen liikkeiden jälkeen leikitin Milaa hieman ja oikein iloisesti kehuin. Ehkä jopa vähän liikaa tokokehään, varsinkin kun tällä tuomarilla seuraava liike lähti aina saman tien edellisen loppukohdasta. Siitä huolimatta minä aina vapautin Milan ja leikitin hieman ennen kuin otin seuraavan lähtöasennon. Ykköstulos oli mennyt, joten tärkeämpää, että saataisiin kiva fiilis molemmille, kun molempien keskittyminen tuntui olevan hieman hävöksissä.

Luoksetulo  9  (27)

Hyvä.

Liikkeestä seisominen  8  (16)

Seisahtui hyvin, mutta steppaili hieman kun palasin sen luokse. Mila on alkanut ennakoida istumista ja kun olen siitä korjannut, on se alkanut ehkä hieman paineistua kun palaan sen luokse – askeltaa hieman epävarmasti. Täytyy treenata kestävyyttä seisomiseen ja sitä että kävisin välillä vieressä mutta ei istutakaan.

Hyppy  9  (18)

Taas pientä steppailua luoksepalatessa.

Kokonaisvaikutelma  8 

Yhteensä 144p. ALO II

(jos oltaisiin saatu 8 maahanmenosta, olisi saatu ykköstulos – olisikohan pitänyt kurkata ja antaa kaksoiskäsky…)

Seuraaviin kokeisiin sitten joskus loppukesästä/syksystä. Sitä ennen aion saada seuraamisen kuntoon. Siitä menee pisteitä lähes kaikissa liikkeissä. Mila seuraa hyvin niin kauan kuin minulla on namia tms. kädessä, mutta ilman niitä se siirtyy kauemmas.

Lähellähän se ykköstulos on, ja pienellä viilaamisella se kyllä saadaan.

Olin Milan kanssa oman seuramme järjestämissä kisoissa Lohjalla lauantaina.

Tuomarina oli Kati Wala ja ykkösille oli kaksi perusrataa. Ensimmäisellä radalla oli muutamia kohtia, jotka koin hankalaksi Milan ohjaamisen kannalta. Aika huono tulostaso radalla olikin kaikenkaikkiaan. Paikoin rata oli kyllä ihan perusykköskamaa, mutta muutamat kohdat tuottivat suurehkoja ongelmia. Saimmekin radalta hyllyn ja itse jotenkin loukkasin tuon vasemman lonkkani/pakarani puolivälissä rataa. Kipu äityi niin pahasti, että loppusuoran jouduin kävelemään maaliin.

Ongelmia ja siis jatkossa treenattavia kohtia olivat suoran putken jälkeen kääntyminen ja puomin alasmenokontaktille vauhdin saaminen.

Seuraavaa rataa odotellessa kipu ei ollenkaan helpottanut, ehkä vain paheni. Kun käveleminenkin oli tuskaisaa, totesin etten pysty ohjaamaan Milaa toisella radalla. Onneksi sain Milan puikkoihin Minnan ja ohjaajan vaihdos tehtiin äkkiseltään. Oli Minna kuitenkin kerran yksissä treeneissä tehnyt yhtä rataa Milan kanssa joten eikös se riitä treenaamiseksi :D Minua ei yhtään huolettanut, miten Minnalla ja Milalla menee, mikäs sen mukavampaa kuin antaa koiransa osaavan ohjaajan käsiin. Eikä minua petetty - rata meni loistavasti! Hylly tuli tulokseksi kun Mila säntäsi kepeiltä hieman liian aikaisin seuraavana houkuttelevaan pussiin, mutta kokonaisuudessaan rata oli mielestäni todella hieno!! Muutamassa kohdassa, joita etukäteenkin arvioimme hankaliksi, tuli pieniä virheitä, mutta hyvältä se meno näytti. Suuret kiitokset Minnalle Milan ohjaamisesta, voin hyvillä mielin antaa sen toistekin ohjattavaksesi!!

Ne ongelmakohdat joita radalla tuli esiin olivat takaaleikkaus (Mila kääntyi ohjaajan puolelle kun olisi pitänyt kääntyä toiseen suuntaan) ja kontaktien hitaus (Mila odottaa, että ohjaaja on edessä ennen kuin tulee alas asti ja vaatii vahvistamista pysähdyspaikasta). Näitä pitää siis treenata. Samoin tuo keppien suorittaminen loppuun houkuttimista huolimatta.

Nyt jään kyllä tauolle agilitykisoista, alkaa olla liikkuminen jo hieman epämukavaa, ärsyttävän hidasta ja kömpelöä sekä näköjään vammautuminenkin on helpompaa. Palailemme kisaradoille sitten syksymmällä. Pientä treeniähän nyt aina voi ottaa kuitenkin...

Tänään oli taas päiväkerhon ratatreenit ja ratana oli Katjan tuomana Kati Walan ykkösluokan kisarata joka oli suunnilleen tällainen.

Rata meni muuten oikein hyvin mutta pari ongelmakohtaa oli. Pituudella kaarros venyi usein liian pitkäksi. Putki vetää ja toisaalta pituudelle pitää olla hieman vauhtia. Ei Mila putkeen kertaakaan mennyt, mutta kaarre oli vähän turhan pitkä.

Toinen, suurempi ongelma oli kohta 13-16. A:lta oli vaikea ehtiä ohjaamaan 15-hypylle ja sen jälkeistä kaarretta. Paras ratkaisu loppujen lopuksi oli se, että menin A:n vasenta (ulko) puolta jolloin sain Milan parhaiten kääntymään 15-hypyltä siivekkeen ympäri (oikealle) ja putkeen. Olin ajatellut että Milan kanssa kannattaisi pyöräyttää se 15-hypyn vasenta kautta ympäri jolloin sen linja jatkuisi paremmin vauhdikkaana, mutta ei Mila oikein tahtonut kääntyä sinne päin.

Keinulle Mila hakeutui taas hienosti, nyt laitoimme taas namin ylösmenollekin ja Minna palkkasi alastulolla, samoin alasmenossa Minna palkkasi välillä A:lla. Mila teki A:n kontaktit silloinkin kun Minna ei ollut palkkaamassa, mutta huomasin, että se ei pysähdy kunnolla jos itse en hidasta/pysähdy/käänny Milaa kohti. Tätä täytyy harjoitella, haluaisin, että Mila tulisi kontaktilta pois vasta kun kutsun, vaikka juoksisin itse täysillä seuraavan esteen luo. 

Muuten meni ihan hyvin.

Kävin taas Milan kanssa Lägin "päiväkerhossa". Rakensimme radaksi tällaisen viritelmän jossa oli pätkiä eri radoista.

Suurimman ongelman meille tuotti kohta 10-13 jossa minulle tuli ehtimisongelmia tein sen miten päin vain. Saimme kyllä sen runnottua läpi, mutta ei se kaunista ollut. Jäin jälkeen heti 11-hypyllä, kun piti vaihtoehtoisesti olla työntämässä Milaa hypyn taakse tai sitten vetämässä sitä. Oma liian voimakas liikkeeni kohti seuraavaa estettä vetää helposti Milan mukana. Osittain syynä tuohon on todellakin se että Mila lukee voimakaasti minun sijaintiani ja liikettäni, jopa enemmän kuin käsiäni tai rintamasuuntaani. Toinen syy vaikuttaisi olevan  se, että Mila hyppää pitkiä hyppyjä. Kun vauhti on kova esteelle 10 tultaessa, loikkaa Mila helposti kamalan pitkän loikan, jolloin seuraavalle esteelle joutuu mutkittelemaan enemmän.

Nuo pitkät hypyt tuottivat ongelmia myös alkuradassa, pitkät loikat valsseissa aiheuttivat piiitkiä kaarteita ja valumista.

Plussaa:

*alkanut hakea keinua iloisemmin ja paremmin

*haki kepit hyvin

*irtosi hyvin 6-hypylle heittämällä – pystyin itse lähteä tykittämään kohti pituutta

Treenattavaa:

*lyhyemmät hypyt

*valssit

*ohjauksen (rintamasuunta, kädet) lukeminen minun liikkeestäni huolimatta

Mä tiedän en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa

Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan

ja pulloon laitetaan

Nuku pikkuinen

Nuku tähti helmassa päivänpaisteen

Nuku pikkuinen

Nuku lehti helmassa laakson varjojen

Nuku pikkuinen

Nuku talvi helmassa kesän kukkien

Yksi on joukosta poissa. Niin pienen pieni mies ja niin suuren suuri persoona on poissa. Repo-repale, pissisissi ja mahtijätkä lähti kohti uusia seikkailuja, todellisuuden tuolle puolen.

Ei kukaan uskonut Repon elävän näinkään kauan, mutta melkein kolme vuotta se ehti olla ilonamme. Sai elää viimeiset vuotensa rakastettuna ja hoivattuna, sai osakseen hellyyttä ja huolenpitoa. Samalla se antoi meille niin paljon. Muistoihimme on talletettu paljon iloisia muistoja. Hassuja hetkiä ja naurua. Hellyyttä ja rakkautta. Pieniä onnen helmiä.

Vaikka laina-ajalla tässä on jo menty, tuli loppu sitten kuitenkin nopeasti, liiankin yllättäen. Mutta saipahan pikkumies lähteä saappaat jalassa, hiipumatta hitaasti pois. Repo sai tehdä viimeisen matkansa sylissäni ja nukahtaa rauhassa uneen.

Hyvää matkaa, Repo! Annoit meille niin paljon ja pysyt aina sydämissämme iloisena muistona. Kiitos kaikesta!