Eilen oli taas ohjatut TOKO-treenit Milan kanssa. Sormusen Virve siis tuli meitä opastamaan. Välillä satoi vettä ja maa oli märkä, mutta sehän ei yhtä kelpietä haittaa - ihana treenata tuollaisen säänkestävän koiran kanssa. Olisikohan Doris tullut autostakaan ulos, saati mitään paikallamakuuta suostunut tekemään :D

Seuraaminen
Katsoimme millä mallilla seuraaminen ja perusasennot ovat. Mila helposti hötkyilee ja alkaa edistää seuraamisessa, ja perusasennot saattavat jäädä vinoiksi. Saimme neuvoksi treenata edelleen hyvin lyhyitä, muutaman metrin pätkiä ja palkata vain hyvästä seuraamisasennosta ja suorasta perusasennosta. Mila kuitenkin Virven mielestä on tietoinen takaruumiistaan ja osaa kääntää sen tarvittaessa oikein. Seuraamista ei kannata Milan kanssa tässä vaiheessa tehdä ensimmäisenä harjoitteena, vaan vasta kun on enimmät höyryt päästelty pois.

Seisominen
Olen nyt parin viikon ajan treenannut seisomista ja malttamista seisomisasentoon. Olen käyttänyt mm. ruokintatilanteet hyödykseni, ja jättänyt Milan seisomaan ennen lupaa mennä kupille. Samalla olen itse kierrellyt sen ympärillä ja käynyt välillä vieressäkin seisomassa.
Nyt Virve näytti minulle miten lähden opettamaan istumasta tai makuulta seisomaan nousua. Mila kuitenkin hallitsee kroppansa melko hyvin ja on ketterä, joten sen pitäisi melko nopeasti hoksata nuo liikkeet.
Samoin sain vinkkejä miten alan opettaa liikkeesta seisomaan jäämistä. Alkuun teemme niin, että otan muutamia seuraamisaskeleita ja samalla kun annan "Seis"-käskyn, heitän lelun Milan yli suoraan taaksepäin, ja Mila saa lähteä lelulle samalla kun itse jatkan eteenpäin. Tällä pyritään siihen, että koiralle tulisi kivaksi jäädä pois viereltäni ja into liikkua minusta poispäin. Vähitellen lelun heittämistä sitten karsitaan pois ja jäljelle jää tehokas ja innokas seisominen. Näin koiralle ei tule tarvetta lähteä perääni, kun palkka on aina tullut seisomisesta sen taakse.

Kaukokäskyt
Näitäkin alamme nyt treenaamaan, sain hyviä vinkkejä tähänkin. Palkka voisi näissäkin olla odottamassa Milan takana, jolloin sillä ei ole tarvetta lähteä minua kohti. Alkuun toki pitää liikeradat opetella kuntoon niin että olen ensin ihan sen edessä ja vähitellen kasvatetaan matkaa. Minun täytyy myös muistaa pitää taukoja käskyjen välissä, että hommaan tulee myös malttamista eikä Mila alkaisi tarjoamaan kaikkia liikkeitä jos "mitään" ei tapahdu.

Paikallamakuu
Olen treenannut viime viikot kestävyyttä paikallamakuuseen jättämällä Milan välillä makaamaan ja puuhailemalla samalla itse muuta (esim. surffailemalla netissä ja juomalla kahvia). Jotain 10min makuita olemme ottaneet. Piiloon en ole vielä mennyt, mutta nyt alamme treenata sitäkin, ettei siitä tule jatkossa liian suurta kynnystä.
Nyt otimme treenissä ryhmäpaikallamakuun. Virvellä oli oma koira mukana ja otimme makuun koirat vierekkäin, n. 4m välein. Alkuun, ennen kuin otimme koirat perusasentoihin, Mila ihmetteli kaveria ja pörisikin sille hieman. Mutta heti kun otin sen kontaktiin ja perusasentoon, se unohti toisen koiran. En mennyt kovin kauas Milasta makuun ajaksi, jotta olisin "tukena" lähempänä. Mila selvästi hieman jännitti vieressä makaavaa koiraa, sen asento ja ilme ei ollut niin rentoutunut kuin yksin treenatessa. Mutta eipä lähtenyt makuulta. Makuutin sitä varmaan vain 1-2 min. Siinä vaiheessa kun olin ottanut sen takaisin perusasentoon ja palkannut siitä, lähti Mila naapurin luo (joka oli vielä yksin makuulla). Toinen koira ei reagoinut mitenkään Milan haisteluun, ja Mila tulikin kutsusta pois.

Otimme lisäksi paikalla makuun häiriön alaisena. Jätin Milan taas makuulle ja menin n. 4m päähän siitä. Virve otti makuutuksen aikana liikkeitä selkäni takana oman koiransa kanssa. Alkuun Mila tuijotti toista koiraa enemmän kuin minua, mutta kehuin  sitä aina kun se vilkaisi minua ja vähitellen toisen koiran tuijottaminen väheni ja minuun katsominen lisääntyi. Luoksetulojen aikana
Mila pari kertaa nytkähti eteenpäin, mutta pysyi maassa kun "murahdin" sille. Kävin aina palauttamassa sen paikoilleen ja jatkoin makuuta. Välillä kävin palkkaamassa hyvästä makuusta namilla. Selkeästi nuo korkeat äänet ja toisen koiran vauhdikas liike häiritsi Milaa eniten, mutta olin tyytyväinen sen suoritukseen, en olisi uskonut sen pysyvän ollenkaan maassa.

Luoksepäästävyys
Tämänkin harjoitteluun sain vinkkejä. Itse luoksepäästävyyshän ei ole meidän ongelmamme, vaan se miten Mila pysyisi rauhallisena siinä tilanteessa, eikä hyppisi vasten tuomaria.

"Valmistelusanat"
Tätä en ollut ennen ajatellutkaan, mutta tuollaiset valmistelusanat tai eleet ennen kutakin liikettä olisi hyvä myös opettaa, näin koira tietäisi mitä on tulossa. Esim. ennen paikallamakuuta tai kaukokäskyjä silittää koiraa rauhallisesti, jolloin se oppisi että nyt tulee liike, jossa ei lähdetä ohjaajan luo, vaan ollaan rauhassa paikoillaan. Luoksetuloissa taas olisi joku innostvampi ele tai sana, jolla koira oppisi valmistautumaan nopeaan toimintaan. Luoksepäästävyydessä voisi taas olla joku oma käskynsä, josta koira oppisi että nyt pitää olla rauhassa ja tuo tyyppi tulee häntä koskemaan.

Rautakanki selkään
Minun täytyy itse opetella olemaan suorassa ja pystyssä!!! Nyt automaattisesti katson koko ajan Milaa ja käännän yläkroppaani sitä kohden. Varmaan tähän vaikuttaa se, että kun olen treenaillut vain yksinäni, ei kukaan toinen ole katsomassa miten Mila menee ja haluan silloin itse koko ajan tietää mitä se tekee. Nyt täytyy vain muistaa pitää itsensä pystyssä ja opetella "tuntemaan" tekeekö koira oikein.

Oli kyllä taas todella hyvät treenit, tästä on hyvä jatkaa. Parin viikon päästä treenaillaan uudestaan. Kyllä tämä TOKOkin voi olla hauskaa! Ja täytyy sanoa, että jo nyt tuntuu, että nämä tunnit ovat todellakin maksunsa arvoisia!

Hupsista, onpas aika taas kulunut. En ole ehtinyt päivittää blogia, mutta kyllä meillä on tapahtumia riittänyt.

Treenaamassa olen käynyt useampaan kertaan ja olihan viime viikonloppuna agilityn MM-kisatkin.

MM-kisat
Olin katsomassa kisoja Helsingissä ja aika hurahti siivillä. Jännitin aivan kamalasti kärkikoirakoiden suorituksia, olivat ne minkä maalaisia tahansa. En tajua miten ohjaajilla voi hermot pitää lähtötilanteessa, minua jännitti jo katsomossa niin tautisesti, että jalat menivät välillä veteliksi ja sydän hakkasi. 
Mutta täytyy sanoa, että kyllä ne huiput vaan osaavat. Minulla on vielä piiiitkä matka tuolle tasolle ohjaajana, saatika että osaisin kouluttaa koirani noin taitaviksi. Mutta tärkeintähän onkin vain kehittyä ja pyrkiä eteenpäin. Ei se päämäärä vaan se matka :D

Mikä tästä lajista (agilitystä) tekeekin niin mielenkiintoisen, on se, että aina voi epäonnistua :D Eli vaikka kuinka treenaisit ja osaisit ja hallitsisit kaiken ja vaikka koirasikin osaisi "kaiken", voitte silti joko epäonnistua tai onnistua. Koirat eivät ole koneita, vaan eläviä olentoja. Ja agilityssä moni asia on todella  pienestä kiinni. Nopeatempoinen, herkkä laji. Ja ah, niin mukavaa! :DD


Agitreenejä

Ostin itselleni kausikortin Purina-Areenalle, jotta pääsen vähän useammin treenailemaan. Lohjalle tulee matkaa kuitenkin sen 70 km ja Lägin hallille 84 km, yhteen suuntaan, etten kauhean useasti viitsi sinne huristella.
Nyt olen käynyt pari kertaa Purinalla treenaamassa ja olen tyytyväinen valintaani. Pääsen tällä hetkellä päiväsaikaan treenaamaan ja aina siellä on ollut tilaa. Alusta on hyvä, joskin likaava. Doriksellakin on siellä usein vire jo lähtöjään hieman normaalia korkeampi, uskoisin sen johtuvan siitä, että siellä yleensä kisataan. Maanantaina kävimme JAU:n kentällä treenaamassa ja oli kiva päästä taas pitkästä aikaa nurmikentälle ja nähdä miten Mila toimii sillä alustalla. Hyvinhän se toimi. 

Mila
Olen treenaillut Milan kanssa lähinnä hallintaa, syheröjä, vauhdin pudottamista ja käännöksiä kiihdytyksen jälkeen. Ja tietenkin vahvistanut kontakteja ja keppejä. Keinulle on tullut varmuutta, joskin vielä Mila hidastaa vauhtinsa puolen välin jälkeen, mutta menee rohkeammin keinulle. Nyt on kepitkin alkaneet toimia paremmin, Mila hyvin harvoin on enää jättänyt välejä suorittamatta. Eilen esim. oli putken suu kutsuvasti keppien perässä hieman sivussa linjasta, mutta Mila silti suoritti kepit loppuun, eikä edes rynnännyt niiden jälkeen putkeen, vaan seurasi ohjaustani. 
Viime perjantaina Lägin treeneissä teemana oli eteneminen. Siihen Mila nyt ei varsinaisesti tarvinnut harjoitusta, mutta olipahan kiva irroitella ja mennä lujaa!

Doris
Doriksen kanssa olemme keskittyneet kontakteihin. Niiden "ympärille" olen ottanut erilaisia pieniä ohjauskuvioita, puolenvaihtoa keinun jälkeen, takaakiertoja, vippauksia tms. mutta pääpaino on ollut kontaktien onnistumisessa, tai siihen pyrkimisessä.
Ostin Dorikselle ämmämmeistä uuden lelun, sellaisen isohkon karvamötikän, jonka sisään voi laittaa nameja tai vinkuja, lelu sulkeutuu tiiviisti tarralla. Mötikän perässä on vielä joustava naru, joten sillä on helppo kiskoa lelua koiran kanssa. Dorishan ei kamalasti leluista innostu, yleensä vain hyvin lyhyen hetken, mutta tuolla lelulla olen saanut sen innostumaan kerta toisensa jälkeen, ja se jopa kiskoo sitä. Ja yrittää varastaa sitä minulta. Loistavaa! Sen avulla olen mielestäni saanut nostatettua Doriksen virettä ennen ratoja lähemmäs kisatilannetta. Eilenkin treeneissä innostin Dorista lelulla ja sitten lähdimme radalle jossa oli kaikki kontaktit sekä muutamia muita esteitä. Ja paukkuihan ne kontaktit, ei tosin kaikki, mutta ihan liikaa. Sain siis vihdoinkin treeneihin "kisamaisen" suorituksen, kontaktien suhteen :D
Tuon jälkeen teimme pätkän uudelleen ja sitten kontaktit jo onnistuivat.

Leevi
Eilen otin jopa Leevin mukaan treenaamaan ja tein sen kanssa muutamia esteitä. Tämä oli siis Leevin ensimmäinen kerta agilityssä. Leevi on älyttömän pallohullu ja sen motivoiminen pallolla on todella helppoa. Sillä vain tahtoo mennä pallon kanssa kierrokset hieman överiksi, eikä se sitten enää keskity tekemiseen. Mutta namitkin kelpaavat.
Harjoittelin hyvinhyvin matalaa hyppyä, putkea ja puomia. Putken sain sen lopuksi menemään reippaasti, puomi hieman jännitti, mutta kyllä se sinne aina uudestaan meni. 
En kyllä usko, että jaksan sen kanssa treenata kisavalmiiksi tai edes kovin aktiivisesti. Mutta saapahan sekin purkaa hieman energiaansa.

Sunnuntaina kävin taas pitkästä aikaa kisaamassa. Citybelgien kisat pidettiin Purina Arenan pihalla ja tuomarina toimi Asko Jokinen.
Kisasin Doriksen lisäksi CPU:n kanssa. Yhden treenikerran jäljiltä eivät tulostavoitteet olleet korkealla ja lähdinkin kisaan (CPU:n kanssa) lähinnä kokeilumielellä, tosissaan silti.
Radat olen piirtänyt muistista, joten ne eivät välttämättä ihan tuollaisia olleet...

PERUSRATA
Perusradalla oli, yllätys yllätys, pöytä!! Eipäs ole tullut pöytää treenattu aikoihin ja arvoitus olikin, miten tuo sujuisi. Muutenkin radalla oli muutamia jokseenkin mielenkiintoisia kohtia, joiden onnistumista epäilin. Kuten se, saanko Doriksen pöydältä muurille ilman että se karkaa puomille.



Doris
Dorikselle tuli hylly heti kahden esteen jälkeen, kun Doris sujahti oman ohjaukseni tehottomuuden vuoksi väärään päähän putkea. Tuon jälkeen rata menikin melko hyvin. Pöydältä Doris hyppäsi alas, mutta muuten kuviot onnistuivat yllättävänkin hyvin.Eikä Doris yrittänytkään pöydältä puomille, vaan seurasi hyvin ohjaustani - heitin sen siis sylkkärillä muurille ja lähetin putkeen. Positiivista oli myös se, että kontaktit onnistuivat! Doris ei pysähtynyt kuin puomin alasmenolle, mutta virheitä mistään ei olisi tullut. Tuloksena HYL, mutta olin melko tyytyväinen rataan muuten.

CPU
CPU pysyi kädessä yllättävän hyvin ja kuunteli kivasti. Ensimmäinen kielto tuli heti toisella esteellä, kun otin liian tiukasti käteen ja CPU jätti esteen tekemättä. Pöydältä CPU tuli kahdesti alas, siitä siis 10 lisää. Muurille (nro ) ohjasin aivan omituisesti, enkä ollenkaan suunnitelman mukaisesti. Olin ajatellut vekittäväni putken ja muurin välissä, jolloin saisin suoremman linjan pujotteluun. Yhtäkkiä olinkin ottamassa CPU:a vastaan muurin takana, josta CPU ei ilmeisesti minua oikein nähnyt ja tuli muurin ohi. Siitä siis toinen kielto. Kontaktit onnistuivat ja sain pidettyä CPU:n oikealla radalla, myös ansaesteiden kohdalla, tästä olin hyvinkin tyytyväinen. Tuloksena 20 vp ja pari sekkaa yliaikaa.

HYPPYRATA
Hyppyradalla oli mielestäni tosi tiukka ihanneaika, ja radalla oli useita ansoja ja mielenkiintoisia kohtia. Rata oli kuitenkin mielestäni melko hauskakin, vaikkei kaikkein helpoin.



Doris
Dorikselle nolla, mutta yliaikaa pari sekuntia. Ohjasin sitä tiukoissa paikoissa liikaa varmistellen, joka söi aikaa. Olisi pitänyt ehkä uskaliaammin vedättää, tuon pari sekkaa olisimme voineet ajasta varmaan nipistää. 

CPU
Alkuradan vaikeat kohdat, joihin epäilin ratamme päättyvän, onnistuivat. Kepeille mennessä ohjasin ehkä hieman huolimattomasti, eli en pitänyt CPU:a tarpeeksi tiukasti kädessä ja se karkasikin pituudelle. Tämän jälkeen rata onnistui paikoin ihan kivastikin, mutta melkoista sähellystä ja pelastelua se oli. Loppuradasta minua vain nauratti kamalasti ja mokiakin tuli. Maaliin asti kuitenkin pääsimme suorittaen radan lähestulkoon oikein. Mutta tämä rata oli enemmän sellainen kuin olin CPU:n kohdalla pelännyt, pakka niin sanotusti levisi käsiin.
CPU:a oli kuitenkin todella kiva ohjata, se osaa esteet (pöytä ei ihan onnistunut), ja liikkuu kivasti. Kiitos, Jari ja Minna, kun annoitte ohjata CPU:a!!

MILA

Kepit
Siirsin nyt keppejä paikaltaan sivuun, kun ajattelin, että maan pehmeys olisi voinut olla osasyy edelliskertaisiin sekoiluihin. Uudella kohdalla, kovemmalla maalla, Mila tekikin kepit oikein kumpaankin suuntaan. Kokeilin myös erilaisia lähetyskulmia. Ulkokulmasta (vai mikä se termi on, keppien "takaa" tultaessa) Mila hakee kepit hyvin, jopa yli 90 asteen kulmasta. Avokulmasta taasen hakeminen oli hieman vaikeampaa. Mila kyllä meni oikein sisään 90 asteestakin, mutta ei kääntynyt toiseen väliin oikein. Näitä pitää siis harjoitella.

Keinu
Ensimmäisillä kerroilla Mila oli taas hieman varovainen kippaavan keinun suhteen, mutta toistoilla ja nameilla sain taas keinua varmemmaksi. Mila vaatii kyllä vielä minut vierelleen tukemaan suoritusta, jos edistän liikaa, alkaa Mila selvästi epäröimään enemmän.

Muut kontaktit
Muut kontaktit sujuivat kivasti, otin niitä vain muutamia kertoja.

Ratatreeni
Nyt treenasin Milan kanssa erilaisia putkeen lähetyksiä, eli miten saan sen "vääräänkin" päähän putkea. Otin alla olevassa kuviossa putkia ja muuria. Välillä valssailin putken takana kääntäen Milaa mihin päähän milloinkin, välillä vedin ja välillä työnsin putkeen. Valsseissa täytyy olla tarkkana, Mila helposti ajatuu linjansa mukaan minusta ohi. Kun aloitin valssin jo muurin kohdalla tai hieman ennen ja palkkasin muutaman kerran käteen tulosta, alkoi homma toimia.

Mietiskelin tässä, kun nyt alan opettaa Milaa seisomaan, että mikä olisi hyvä käskysana siihen.
"Seis" olisi tietysti luonnollinen, mutta muistuttaako se liikaa istu-käskyä.
Nimittäin sanon istu sanan niin, että paino on ensimmäisellä tavulla "ISStu". Joskus jopa pelkkä "ISS". "Seis"-käskyssähän on tuo sama tavu "seIS". 
Ehdotuksia, kokemuksia? Oppiiko koira erottamaan nuo kaksi toisistaan? Olisiko joku "AP" (up) tai "Stop" parempi?

Ja kannattaako pysäyttävään liikkeeseen ottaa eri käsky?