Pari viikkoa sitten olin Ulin kanssa Vappu Alatalon hyppykoulutuksessa. Meillä on pieni pentuporukka (Milan pennuista Uli, Rusti, Pärre ja Usva sekä bc Donna), joiden on tarkoitus käydä parin kk välein Vapun opissa. Toivon mukaan näille kehittyy alusta asti oikeanlainen hyppytekniikka ja se auttaa meitä myös jatkossa lajin parissa. Ensimmäisellä kerralla Vappu piti meille luennon aiheesta jonka jälkeen otettiin alkuharjoituksia yhdellä hypyllä (ponnistuspuomeilla) namille tai lelulle lähettäen. Yhden hypyn - 4 hypyn sarjoja treenataan ilman rimoja käyttäen ponnareita seuraavaan treenikertaan asti.
Eilen olimme sitten niissä ensimmäisissä "ihan oikeissa" agilitytreeneissä kun suuntasimme Terhin & Pärren ja Minnan & Usvan kera Lietoon Jänesniemen Elinan oppiin.
Ensin treenasimme hyppyestettä käyttäen riman sijasta ponnistuspuomia. Hyppyä otettiin ensin vastaanottona. Elina neuvoi että kelpiepennun kanssa olisikin hyvä palkata ohjaajaa kohti tuloista, ne kun usein tykkäävät työskennellä itsenäisemmin ja helposti kaukana ohjaajasta (huomattu on!). Sitten hypylle lähetettiin pentua, joko odottavalle lelulle tai namille. Lopuksi myös kuljetuksina, joissa nami/lelu jätettiin odottamaan esteen taakse ja lähdettiin yhtä aikaa koiran kanssa, mutta ohjaaja juoksi palkasta ohi. Koiran olisi pitänyt ottaa nami mukaan matkalta. Jos palkka jäi, saattoi se olla vihje siitä että koira "jahtaa" mielellään ohjaajaa ja neuvoksi tuli treenata tuollaisia ihan vaikka kotipihalla ilman hyppyä. Koiran ei olisi tarkoitus tuijottaa koko aikaa ohjaajaa ja suorittaa sille annettu tehtävä (mene hypyn yli ja ota palkka) ohjaajan liikkumisesta huolimatta.
Putkeenkin tutustuttiin. Ulihan ei ole putkeakaan tehnyt vielä ollenkaan. Sama kuvio siinä, ensin luoksetulona, sitten lähetyksenä ja lopuksi kuljetuksena. Ulista nyt ei ainakaan suoraan tullut putkihullua (huh helpotusta), joten me tehdään vielä muutaman kerran pelkkää putkea, mutta pian saamme kuulema siirtyä yhdistämään sitä hyppyyn tai kahteen.
Takaakierto. Tähän saatiin ohjeet, mutta ei treeneissä ehditty harjoitella. Tärkeä muistaa ohjata koiran puoleisella jalalla ja kädellä ja että ohjaajan rintamasuunta osoittaa siivekkeen reunaa kohti. Palkka odottamaan siivekkeen taakse ja koira hypyn kautta takaisin ohjaavaan käteen. Jatketaan vähän matkaa esteestä poispäin koiran kanssa ja palkka. Ensin ihan takaakiertona, sitten myös takaakierto-valssina. Ja tosi nopeasti lähdetään kasvattamaan etäisyyttä ja ottamaan eri lähestymiskulmia, ettei jäädä junnaamaan siivekkeelle asti viemiseen.
Sylikäännös. Ensin ilman estettä, sitten yhdellä hyppyesteellä. Ohjaajan liikkeeseen sisältyy aina peruutus, joten aloitettiin niin, että ohjaaja peruuttaa hypyn sivusta sen taakse kutsuen samalla koiraa tulemaan mukanaan (edessään). Palkka odottamassa hypyn takaisintulopuolella (eli sillä puolella mistä lähdettiin liikkeellekin). Esteen ohi, koira kädellä auttaen ohjaajan taakse, jossa käännös ohjaajasta poispäin ja hypylle. Ohjaaja liikkuu siis samalla linjalla taakse ja eteen. Tässäkin tulee muistaa palkata (etenkin kelpietä) siinä peruutusvaiheessakin, jotta ohjaajan lähelle tulo vahvistuisi. Yllättävää, ettei Uli kertaakaan mennyt odottavalle palkalle, vaikka se oli aina sen "nenän edessä", ennen lupaa siis. Ensimmäisellä kerralla se hieman katseli sinne päin ja oli lähdössä, mutta tuli kutsusta oikeaan suuntaan. Muistettava että ohjaajan "taakse" kääntymään päästettäessä taakse ohjaava käsi ja myös jalka ovat koiranpuoleiset.
Kontaktit. Tavoite 2on/2off / nosetouch. Aloitimme kontaktien alasmenotreenin puomilla. Koira puomille puomin alaosasta, tässä vaiheessa ohjaaja puomin alastulon edessä. Näytettiin koiralle sormella maata ja heti kun pentu laski kuononsa alas (etujalat maassa, takajalat puomilla), nami maahan sen eteen. Samalla "puomikerralla" tätä toistettiin lukuisia kertoja jatkuvalla syötöllä. Jos koira piti päänsä alhaalla tai tarjosi itse "nokkimista", palkattiin ja kehuttiin ilman jatkuvaa maan osoittelua. Lopuksi vapautus kutsulla onnistuneen ja kehutun nosetouchin jälkeen. Näitä voi treenailla lähes missä vain, missä koira voi olla takajalat ylempänä etujalkoja, esim. kotona sohvatyynyn avulla lattialla, metsässä kiveltä, rappusissa tms. Näitä treenejä tehdään nyt ennen kuin siirrytään koko puomiin.
Yllättävän paljon saimme tunnissa aikaan kolmen koirakon kanssa. Elina neuvoi jokaista jokaisessa osa-alueessa, minkä lisäksi treenasimme niitä itseksemme samalla kun Elina ohjasi muita. Näillä eväillä on hyvä aloittaa. Seuraavat ohjatut treenit olisi joulukuussa, mutten ole varma pääsenkö sinne (täytyy yrittää!). Pakko ehtiä treenata ennen sitä, ei kehtaa mennä näytille jos ei olla mitään opittu...
Osaavan ihmisen treeneihin meno näin pienen pennun kanssa oli todella helpottavaa. En ole todella tehnyt Ulin kanssa agilityyn liittyen juuri mitään, agilityesteillä en todellakaan yhtään mitään, ja nyt tuntuu ihanalta kun joku sanoo mitä tehdään ja ennen kaikkea MITEN tehdään. Ei tarvitse itse yrittää miettiä ja muistella miten nämä asiat opetettiinkaan ja mitä kaikkea pitäisi huomioida juuri tämän koiran kanssa. Elina osasi antaa hyviä neuvoja ei vain näiden perusjuttujen opettamiseen vaan siihen mitä kelpieiden kanssa on hyvä huomioida. Jos sitä taas tällä kertaa osaisi jättää muutaman virheen enemmän tekemättä koiran koulutuksessa.
]]>Meille Milan seitsemästä pennusta jäi siis yksi narttu, Melekonen Akka, kotoisammin Uli. Uli on oikein hauska pakkaus. Sen kanssa on toistaiseksi lähinnä opeteltu elämään, mutta siinä sivussa on aloiteltu tokoilua ja nyt myös agilityn perusteita.
Mila on päässyt takaisin agilityradoille, joskin toistaiseksi vain treenipuolella. Nyt haluan oikeasti saada sen kääntymään paremmin ja tulemaan tarvittaessa myös lähelleni. Välillä se tuntuu aivan tuskaisen vaikealta, mutta esim. viime treeneissä este - palkka - kaksi estettä - palkka - este- palkka metodi näytti jo hieman tuottavan tulosta ja Mila alkoi loppua kohti selvästi kunnioittaa enemmän ohjauksiani, aivan kuin se olisi huomannut minunkin olevan radalla :) Mila palasi hienosti mammalomalta tokoilun pariin syyskuussa saaden alokasluokan kokeesta ykköstuloksen. Nyt harjoittelemme ylempien luokkien liikkeitä. Hitaasti mutta varmasti.
Doris-prinsessa hyväksyi parin kuukauden ällötysvaiheen jälkeen Ulinkin osaksi laumaa ja nykyisin Doris on oiva leikkikaveri myös Ulille. Doris on päässyt aina välillä hieman aksailemaan, mutta vain huvin vuoksi, "virallisesta" agitouhusta neiti saa olla eläkkeellä. Doris saa nauttia elämästään metsälenkkien ja satunnaisten treenien sekä jälkien teon muodossa. Mukavuudenhalukin tuntuu entisestään muorilla kasvaneen. Iloista Doriksen kohdalla on se, että suolisto tuntuu toipuneen pätkäisyoperaatiostaan vihdoin hyvin. Ripulielämä tuntuu olevan taaksejäänyttä (joskin satunnaiset ruokavarkaudet saattavat saada mahan löysälle) ja Doris joutui jopa hieman laihdutuskuurille. En olisi uskonut iloitsevani siitä että jollakin koiristani on liikaa rasvaa kyljissä, mutta Doriksen kohdalla se on ollut merkki parantumisesta. Ihanaa!
Tällaista tänne näin pikaisesti. Yritän nyt taas alkaa pitää treenipäiväkirjaa blogissa, joten eiköhän päivityksiäkin tule useammin.
]]>
Varjot kasvavat, on tullut ilta
nurmen kukat jo sulkeutuneet
karjaa noudetaan pois laitumilta
ja hiljaa ovat järvien veet
Joskus pelkäsin, en enää pelkää.
Tyynin mielin nyt ootan mä vaan
Ei heikoille käännetä selkää,
vielä portin mä nään raollaan
Ja kun viimeisen lauluni kuulet
se on kaunis ja rauhallinen
Ehkä hiljainen hyräily tuulen
taikka viserrys varpusen
Ehkä hiljainen hyräily tuulen
taikka viserrys varpusen
Ookkidogin Dino-Caurus, Dino a.k.a Kuningasjätkä, Ipi, Paapparainen, Rokki-Pappa, Ipana jne. sai lähteä paremmille herkuttelumaille nopeasti edenneen sairauden vuoksi 13 vuoden iässä. Perjantai oli ensimmäinen päivä, jolloin Dino alkoi sairautensa vuoksi olla hieman normaalia väsyneempi, mutta mieli oli vielä virkeä. Tiesin, että kunto tulee vain huononemaan ja päätin että Dinon on parempi lähteä nyt saappaat jalassa kuin kuihtua pois.
Dino oli ensimmäinen ihan ikioma koirani, ensimmäinen omilla rahoillani ostettu. Se kulki mukanani pitkään ja vaikka ympärillä asiat ovat sinä aikana muuttuneet paljon, yksi on säilynyt - Dino. Dinon kanssa olen saanut jakaa iloja ja suruja ja sen kanssa olen saanut kokea paljon. Minusta on jotenkin uskomatonta, miten me Dinon kanssa luotimme toisiimme ja kuinka hyvin Dino osasi minua lukea. Se oli ystävä niin surun hetkinä kuin ilon päivinä. Dinoa parempaa koiraa en olisi ikinä voinut saada! Kiitos Dinolle ihanista vuosista, annoit niin paljon!
]]>
Katsottiin vähän jättävien treenaamista ja saatiin siihen vinkiksi hyvä harjoitus. Tarkoitus on siis yrittää estää koiraa tekemästä oikein. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin jo parissa viikossa se on auttanut ainakin Milalla seisomiseen - ei steppaile enää. Koira siis jätetään alkuun ilman seuraamista paikoilleen, ja sitten sitä vedetään hihnasta eri suuntiin. Sen pitäisi pyrkiä vastustamaan liikettä ja pysyä paikoillaan kevyestä vedosta huolimatta. Palkataan paikoillaan pysymisestä. Tätä treenailin Milan kanssa ensin ihan makoilussa ja istumisessa ja sitten myös seisomisessa. Jos liikuttaa jalkojaan (Milan kun pitäisi osata jo pysyä paikoillaan), käydään jalat siirtämässä oikeille paikoilleen. Tämä ei tietenkään ole se lähtötreeni, vaan koiran pitäisi jo jotenkin osata itse asento. Sitten otetaan pari seuraamisaskelta mukaan ja samalla kuin koiralle annetaan asentokäsky, sitä vedetään hihnasta eteenpäin - se tietää että pitää pysyä paikoillaan ja kun se oppii vastustamaan eteenpäin vetävää liikettä, pitäisi pysähtymisestä tulla nopea ja edistämätön. Treenaillan ja katsotaan miten käy :)
Perusasentoon tuloon oli ilmestynyt jo kerran unohdettu ongelma - nimittäin hyppäys. Pomp pomp ja Mila tuli perusasentoon kättäni tökkien ja ylöspäin hyppien. Elikäs hieman taaksepäin mennään ja vahvistetaan jonkin aikaa jalkojen maassa pysymistä auttamalla kädellä.
Oikealle ja vasemmalle päin kääntymisiä katsottiin myös hieman ja sain neuvoja merkin treenaamiseen, Mila kun tahtoo mennä merkistä n. 1m takaviistoon.
Testattiin myös, osaako koira oikeasti sivulle-käskyn. Koira istumaan, itse parin metrin päähän sen eteen kasvot sitä päin ja silmät kiinni. Sitten "Sivu"-käsky (tai mikä nyt onkaan) ja katsotaan mitä koira tekee. Ensimmäisellä käskyllä Mila kävi maahan, mutta toisella tuli sivulle. Tällaisia harjoitteita on Milankin kanssa hyvä tehdä - keskittymistä ja tarkkuutta sille.
Tokoa treenailemme edelleen tässä vaiheessa tiineyttä, saa Mila vähän mielenvirkistystä ja aktivointia.
]]>]]>
Pikkukettujen toimitusajan pitäisi olla kesäkuun puolen välin tienoilla (vko 24), ja jos kaikki menee hyvin, on meillä kohta melkoinen hulina ja vilinä.
Nyt pääsee Doris Milan paikalle valmennusryhmän treeneihin, joskin välillä saatan lainata CPU:a (jos Jari suostuu !?) jotta pysyy mielessä nopean ja irtoavan koiran ohjauskikat. Milan kanssa tokoillaan mukavien juttujen parissa ja lenkkeillään. Niin, ja kasvatetaan masua.
]]>Tänään oli siis pitkästä aikaa tokoporukan kanssa treenit. Vaikka paljoa ei tunnissa saadakaan tehtyä, tehdään se mitä tehdään kunnolla ja jokaisen tunnin jälkeen tuntuu että on taas hyvät eväät treenailla kotona. Tietää mitä tekee ja miten tekee ja miksi tekee.
Milan kanssa alettiin paneutua meidän jättävien ongelmaan, eli seisomisessa steppailuun. Milan kanssa ei olla vielä harjoiteltu seisomista muutoin kuin jättävässä ja nyt täytyy harjoitella ihan seisomista seisomisena - siinä seistään kunnes toisin sanotaan liikuttamatta jalkojakaan. Sain hyviä vinkkejä mitä kannattaa tehdä ja miten treenailla.
Oikealle kääntymiseen tarkkuutta alettiin treenata.
Milalle keksittiin nyt hauskaksi tiineysajan treeniksi merkin harjoittelu. Se on iloista ja aktivoivaa eikä stressaavaa. Kävin kotimatkalla ostamassa merkkikartionkin (on kyllä vähän korkea -urheilukaupasta) ja sillä aloittelen.
Kotona olen treenaillut noutokapulan pitoa ja nyt Mila pitää sitä jo aika hyvin vaikka pidän molemmilla käsillä kapulasta ja heiluttelen sillä Milan päätä ylös alas. Suurempi ongelma onkin saada Mila pitämään kapulasta kiinni kun päästän siitä irti. Sitä treenailen nyt vähitellen. Vielä pitäisi saada Mila innokkaammin tarttumaan kapulaan, nyt se on vähän hakusessa, tarttuu tai ei tartu...
Kivat treenit hyvässä porukassa. Tästä on hyvä jatkaa.
Mila oli muuten treeneissä yllättävän rauhallinen. Treenatessa se oli innokas ja vireessä kuten normaalistikin, mutta taukojen aikana se rauhoittui yllättävän nopeasti ja helposti. Kävi jopa lötkönä makoilemaan ja katseli maisemia kun mitään ei tehty... Voisiko tämä olla merkki? :D No, voihan se olla valeraskauttakin... Viikko vielä jännitetään.
]]>
Mikkelistä kävin Milan kanssa Lappeenrannassa useammankin kerran, tapaamassa Milan sulhopoikaa Warmaa. Astutus onnistui lopulta ja lähdimme kotia kohti. En valitettavasti saanut pariskunnasta onnistunutta yhteiskuvaa. Jompikumpi nousi aina pystyyn tai korvat oli lytyssä tai ilme maansa myyneen näköinen... Ei tainnut räntäsateessa poseeraaminen houkutella.
Oli kyllä kiva olla reissussa, mutta onhan se aina kiva palata kotiinkin.
Reissussa ollessa vietettiin syntymäpäiviäkin, Doris nimittäin täytti 8 vuotta!! Onnittelut prinsessallemme ja muillekin Bawabu P-sisaruksille! Doris sai, tai oikeammin otti, syntymäpäiväherkkujakin. Tyttö nimittäin syntymäpäiväänsä edeltävänä iltana meni varastamaan korillisen leipää pöydältä, ja taas tuli se ahneen loppu...
Ikä alkaa näkyä jo Doriksessa, kuonossa ja silmien ympärillä on valkoisia karvoja ja mukavuudenhalu on vain lisääntynyt entisestään. Talvella ei Doris ole kauhean mielellään enää lenkeille lähtenyt, aristelee yhä pienempiä pakkaslukemia, ja sateella sitä ei meinaa saada ulos millään. Aloitin Dorikselle alkuvuodesta Aktivait-ravintolisän käytön ja se näyttää tehonneen. Kuurin aloittamisesta meni varmaan 2-3 viikkoa, niin Dorkissimus alkoi oikein pyytää lenkeille sekä innostui taas leikkimään Milankin kanssa! Saman piristävän tehon totesin viime keväänä Dinolla ja Repollakin. Taitaa siinä aineessa siis potkua oikeastikin olla! Nyt kun lumet ovat sulaneet ja ilmat lämmenneet, nauttii Doriskin taas enemmän metsälenkeistä ja haluaapa usein myös hihnalenkeille.
Ja täyttihän ihana rakas juniorhandlerimmekin jo 9kk! Tinja osaa jo vaikka mitä ja on melkoinen touhutyttö. Koko ajan pitäisi olla menossa ja puuhailemassa. Koirat suhtautuvat Tinjaan kyllä edelleen tosi hienosti. Dino nyt sille välillä murahtaa, kun Tinja on innostunut sen karvoista kiskomisesta. Doris on Tinjan suosikki, se kun on niin rauhallinen ja kärsivällinen. Niille on kehittynyt ruokailusymbioosi. Doris istuu syöttötuolin vieressä, Tinja kiskoo sitä korvasta ja korvaukseksi Doris nuolee Tinjan ruokaisia käsiä. Molemmat ovat tyytyväisiä :)
Ihana on ollut myös huomata, kuinka Doris on iän myötä tasoittunut luonteeltaan. Kyllä se vieläkin stressaa asioista ja pelkää vieraita, mutta sen suhtautuminen vieraisiin ihmisiin on huomattavasti parantunut. Se ottaa useimmat meillä vierailevat ihmiset ystävällisesti vastaan ja niitäkin joita se arastelee haukkuu se vain hetken ja rauhoittuu paljon aiempaa nopeammin.
Kevättä tuntuu olevan koko laumalla rinnassa, Mila pääsi rakkauspuuhiin ja "vanhukset" ovat innostuneet ulkoilusta ja leikkimisestä. Mila jäänee nyt agilitytauolle pentujen ajaksi, ja Doris pääsee tuuraamaan Milaa treeneissä. Ehkä teen Milankin kanssa jotain pientä treeniä, mutta keskitymme nyt enemmän tokoiluun ja lenkkeilyyn. Mila kun ei agilityssä tunnu osaavan rajoittaa menemistään :D Toissapäivänä Doris oli ensimmäistä kertaa tälle keväälle ulkotreeneissä ja tyttö oli ihan intopiukkana. Doris on kyllä tosi taitava! Se lukee hyvin rataa ja minua ja antaa mulle paljon anteeksi. Tekee useimmiten oikein ohjaajasta huolimatta... No onhan meillä se ikuisuusongelma niiden kontaktien kanssa, mutta en jaksa enää niistä välittää. Pidetään hauskaa ilman turhia pipon kiristelyjä.
Tällaista meille. Lisää taas jossain vaiheessa...
]]>
Nyt vain odotellaan tärppipäiviä, sitten pääsee Mila miehelään.
Pentublogin osoite löytyy muuten tuosta sivupalkin yläosasta.
]]>
Rata
Päästiin etenemään rataa pätkä kerrallaan, esteelle 24 sitten lopetettiin, ei jaksanut ohjaaja enää keskittyä - ja aikaakin oli mennyt jo vaikka kuinka. Jotenkin tuntui kaikki tänään tosi vaikealta! Ei ollut otetta eikä asennetta, ja se näkyi Milan kaarroksissa.
Hyvää:
*ne takaakierrot on kyllä jo hyvät
*hakee kepit upeasti ja suorittaa itsenäisesti – leieröin 4-kepeillä putken ”yläpuolelta”, pari kertaa jätti viimeisen välin suorittamatta, mutta laittamalla palkan odottamaan keppien päähän suoritti ne hyvin loppuun
*löydettiin muutamaan kohtaan hyvä keino saada ohjaus toimimaan – pieniä muutoksia ohjaukseen mitkä ei itselle olisi tullut mieleen mutta toimivat hyvin – kiitos Satu ja Jouni!
Ei niin hyvää:
*sylkkärit. Kääntyy kyllä, mutta jatkolinja aivan väärä, kääntyy siis liian vähän. Täytyy palkata näistäkin käännöksistä ja muistaa itse olla tarkkana liikkeen suunnan ja käsien kanssa - ja muistaa antaa sille tila ja aika kääntyä!
*poispäinkäännökset
*kepeiltä (19) poispäinkäännös seuraaville hypyille, Mila kääntyi turhankin tiukasti ja monta kertaa lähti pujottelemaan keppejä takaisinpäin, ainoa joka toimi, oli se että leikkasin takaa kepeille, ja ohjasin keppien vasemmalta puolelta
DORIS
Doris oli pitkästä aikaa treenaamassa, ja olikin oikein innoissaan. Tein sen kanssa tauolla vähän kontakteja toisella puolella ja treenin loputtua samaa rataa kuin Milankin kanssa. Ajattelin otttaa vain pienen pätkän, ettei tarvisi alkaa hioa ja hinkata. Mutta Dorishan vetäisikin rataa puhtaasti 24-esteelle asti. Siihen minä päätin lopettaa, en vain jaksanut pidempään. Mutta on se Doris vain taitava! Onhan se paljon paljon hitaampi kuin Mila, mutta se lukee minua, ohjausta ja rataa erinomaisesti. Ehkä Milankin kanssa on toivoa, jospa sekin sitten 8-vuotiaana olisi yhtä taitava. Ja onhan Mila nyt paljon taitavampi kuin mitä Doris oli 3-vuotiaana, joissain asioissa taitavampi kuin Doris tänä päivänäkään! Ja kyllä ne Milan haasteet ovat mukavia haasteita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Minun vain itse pitää tehdä kovasti töitä että opin ohjaamaan ja liikkumaan Milan kanssa radalla, Doriksen hidas vauhti on antanut niin paljon ohjauksellisia virheitä anteeksi.
Ne vain ovat niin erilaisia liikkumiseltaan ja ohjattavuudeltaan. Ihania kumpikin.
]]>